Kauneudenhoitoa villiyrteillä

Villiyrtit ovat maittavia mausteita, teeaineksia ja salaattivihanneksia, mutta ne sopivat hyvin myös luonnollisen kosmetiikan raaka-aineeksi. Helsinki Wildfoodsin ihonhoidon perussääntö on: jos voit syödä sitä, voit hoivata sillä myös hipiääsi.

Villiyrttejä on käytetty kansanperinteessämme vuosisatoja ruuanlaiton ja lääkinnän lisäksi ulkoisesti ihonhoidossa. Monissa villiyrteissä on antiseptisisä ainesosia ja eteerisiä tuoksuja, jotka sopivat verrattomasti itsetehtyihin kylpysuoliin, naamioihin ja voiteisiin. Monia kasveja voi käyttää sellaisenaan, kun musertaa ensin lehtiä tai kukkia sormien välissä ja hieroo niitä suoraan iholle esimerkiksi saunan lämmössä. Rentouttavat jalka-, käsi- ja kokovartalokylvyt valmistuvat käden käänteessä heittämällä kylpyveteen luonnonyrttien lehtiä ja kukkia.

Kun illat tummuvat, ja aurinko väläyttelee matalalla horisontissa vuoden viimeisiä virneitään, on mukava hemmotella itseään kesän tuoksuilla ja tunnelmilla. Vaikka luonnonyrtit ovat kauneimmillaan tuoreena, myös kuivattujen villikasvien suloiset tuoksut ja metsäiset maut heräävät henkiin liotettuna lämpimään veteen, haudottuna laadukkaaseen kylmäpuristettuun kasviöljyyn tai murskattuna hunajan, kaurahiutaleiden ja merisuolan sekaan. Villiyrtit visertävät yöttömistä kesäöistä, puhtaudesta ja kotimaisuudesta sekä hellivät talven viimassa kovalle koetukselle joutuvaa hipiää.

Koivu, Betulacea

Koivuvihdalla vastominen saunan lämmössä on varmasti yksi perinteikkäimmistä suomalaisista ihonhoitorituaaleista. Kansanperinteessämme koivu on mielletty puhdistavaksi luonnonantimeksi, joka ripeyttää aineenvaihduntaa ja poistaa turvotusta kehosta niin sisäisesti kuin ulkoisestikin hyödynnettynä. Suomen ensimmäisen kasvion Flora Fennican kirjoittaja Elias Lönnrot kehotti sitomaan tuoreita koivunlehtiä kipeiden jäsenien ympärille ja hoivaamaan niillä reumaattisia kiputiloja.

Vastan lisäksi koivunlehdistä voi valmistaa jalkakylvyn tai keittää siitä teetä. Aineenvaihduntaa kiihdyttävää koivuteetä voi käyttää myös kasvovetenä. Kuumentamattomana koivunlehdet sisältävät hyvän määrän piristävää C-vitamiinia. Silmut ovat herkullisia sellaisenaan, mutta alkukesän lehtiä voi myös kuivattaa ja käyttää mausteena persiljan tapaan. Koivunlehdistä saa valmistettua myös jumalaista koivunlehtisorbettia.

Huom! Puiden lehtien keräämiseen tarvitset aina maanomistajan luvan. Koivunlehtiteetä tulisi nauttia puhdistuskuuriluontoisesi, ei yhtäjaksoisesti yli viikkoa pidempään. Koivunlehdet saattavat laskea äkillisesti verensokeria, joten erityisesti diabeetikoiden tulee käyttää koivunlehteä vain pienissä määrin ja erityisellä varovaisuudella.

Siankärsämö, Achillea millefolium

Siankärsämön lehdet muistuttavat tuhatjalkaisia. Lehtien lisäksi kasvi on helppo tunnistaa pippurisesta tuoksustaan sekä valkoisista tai hieman punertavista kukistaan. Niin viikinkien, Akilleksen kuin Väinämöisenkin kerrotaan käyttäneen siankärsämöä tyrehdyttämään taisteluhaavojaan. Siankärsämöä on käytetty myös amuleteissa, joiden on uskottu suojaavan sokeudelta, ryöstäjiltä ja epäonnelta.

Siankärsämössä on antiseptisiä ainesosia ja K-vitamiinia, jotka edesauttavat näppyläisen tai tulehtuneen ihon hoidossa. Puristele tuoretta rohtoa hetki sormiesi välissä siten, että se muuttuu pehmeäksi ja hieman kosteaksi, ja paina se sitten vaurioituneelle iholle. Hammassärkyjä on hoidettu aikoinaan laittamalla siankärsämötuppo ienrajaan. Siankärsämönlehdistä saa myös ensiavun huuliherpeksen hoitoon. Jos käytät kuivattuja lehtiä tai kukkia, voit valmistaa niistä kaurahiutaleiden ja hunajan kera ihoa puhdistavan ja hellästi kuorivan kasvonaamion. Haavasalvan saat uuttamalla siankärsämönlehtiä pihkan sekaan.

Mausteena siankärsämö sopii erityisen hyvin uunijuuresten kylkeen ja keittoihin sekä erilaisiin dippikastikkeisiin. Kun siankärsämöä hauduttaa teeksi, maku muuttuu pehmeäksi. Siankärsämöteetä voi koivun tapaan käyttää myös kasvovetenä tai hiushuuhteena. Veren hyytymistä edesauttavan K-vitamiinin lisäksi siankärsämö sisältää lihasten palautumista edistävää magnesiumia.

Huom! Pujo- ja kamomilla-allergisille kasvi saattaa aiheuttaa allergiaoireita eikä kasvia suositella myöskään raskaana oleville.

Poimulehti, Alchemilla vulgaris -ryhmä

Piparkakkua tai vekkihametta muistuttavan poimulehden tunnistaa sen maljamaisessa keskiössä helmeilevistä kastepisaroistaan. Kansantarujen mukaan poimulehden kastepisaroissa ilakointi takasi ikuinen kauneuden ja nuoruuden. Kasvin latinalainen sukunimi Alchemilla viittaa alkemistien yrityksiin selvittää, voisiko raudan muuttaa kullaksi kastepisaroiden avulla.

Kastepisaroilla raikastettua ja samettisen pehmeää poimulehteä voi hyvin käyttää sellaisenaan korvaamaan kasvovettä ja vanulappua retkillä ja puutarhatöissä. Poimulehdet sisältävät karvasaineita, parkkiaineita, salisyylihappoa ja flavonoideja. Antiseptisten ja supistavien ominaisuuksiensa vuoksi lehdet sopivat esimerkiksi finnisen, tulehtuneen tai turvonneen ihon hoitoon ja jalkakylpyihin.

Sisäisesti käytettynä poimulehteä pidetään naisten yrttinä, jonka kerrotaan tasapainottavan kaikenikäisten naisten hormonitoimintaa. Monet iho-oireet, kuten akne tai liian rasvainen iho, voivat olla hormoniperäisiä. Tutkimusten mukaan poimulehti sisältää verisuoniin vaikuttavia yhdisteitä, jotka auttavat liian runsaisiin tai tiuhaan toistuviin kuukautisiin, PMS-oireisiin, synnytysten jälkeisiin vammoihin ja vaihdevuosioireisiin, kuten hikoiluun.

Poimulehdestä voi hauduttaa pehmeänmakuista teetä, mutta sitä voi käyttää myös pinaatin tapaan salaateissa ja suolaisissa ruuissa.

 

Nokkonen, Urtica dioica

Vaikka nokkonen pistää, sitä voi käyttää myös tuoreeltaan ensihoitona nyrjähdyksissä ja reumaattisten kipujen hoidossa. Kun nokkosenlehdet ryöppää tai kuivattaa, pistely lakkaa, ja kasvi on helpommin käsiteltävissä ruuanlaitossa ja kotikosmetiikan teossa. Nokkosen ravinteikas ryöppäysvesi kannattaa hyödyntää joko hiushuuhteena, kasvovetenä tai kasvien kasteluvetenä. Kansanperinteen mukaan nokkonen saa hiukset tuuhentumaan ja vahvistumaan ja jopa kasvamaan takaisin kaljuuntuneeseen päähän!

Perinteisesti nokkosta on käytetty iho-oireiden ja allergioiden hoitoon. Kuivatut nokkosenlehdet sopivat loistavasti erilaisiin vartalo- ja kasvovoiteisiin, kuorintoihin ja naamioihin. Nokkosensiemenet ovat kasvin ravintorikkain osa; ne sisältävät antihistamiineja, kaikkia välttämättömiä rasvahappoja sekä E-vitamiinia, piitä ja magnesiumia.  Sisäisesti käytettynä nokkosensiemenistä voi saada apua jopa nokkosihottumaan eli urtikariaan. Kansanperinteessä nokkosensiemeniä on käytetty sisäisesti potenssia kohottavina lemmenrohtoina.

Ruuanlaitossa nokkosta voi käyttää monipuolisesti pinaatin tapaan. Nokkosenlehdet sisältävät runsaasti rautaa, kalsiumia, kaliumia, mangaania, C-, E-, A- ja K-vitamiinia.

DIY-KOSMETIIKAN PERUSAINEKSET

Kaurahiutaleet

Kaura on pohjoisessa maaperässämme hyvin viihtyvä vilja, joka sopii täydellisesti kotikosmetiikan raaka-aineeksi. Kauran tuoksu on pehmeä ja raikas. Liotettuna hiutaleet muuttuvat pehmeiksi, ja ne antavat mukavaa koostumusta erilaisiin vartalo- ja kasvonaamioihin sekä kuorintavoiteisiin. Sisäisesti käytettynä kaurahiutaleiden sanotaan alentavan veren kolesterolia.

Hunaja

Hunaja on antiseptinen ja C-vitamiinipitoinen aines, joka sopii niin naamioiden kuin kuorintavoiteidenkin pohjaksi. Rakeinen ja paksu hunaja kuorii ja hoivaa hellästi ihoa ja tuo luonnonkosmetiikkaan paksua ja tahmaista koostumusta. Juoksevalla hunajalla seoksesta tulee liukkaampi ja helpommin levittyvä. Hunajassa tulisi suosia pastöroimatonta hunajaa, jolloin kaikki hunajan vitamiinit ovat tallella. Monet ulkomaalaiset hunajat, myös luomut, ovat pastöroituja, eli kuumennettu yli 40-asteiseksi, mikä tuhoaa hyödylliset aineet. Vaihtoehtoisesti voit käyttää hunajan sijasta sokeria, joka lisää seoksen kuorivia ominaisuuksia.

Kylmäpuristetut kasviöljyt

Mekaanisesti kylmäpuristetut öljyt ovat korkealaatuisempia kuin kemiallisin keinoin ja kuumille lämpötiloille altistetut kasviöljyt. Kylmäpuristuksessa kasvin rasvahapot, vitamiinit, maku ja väri säilyvät luonnollisessa muodossaan. Kotimaisista öljyistä luonnonkosmetiikkaan sopivat parhaiten kylmäpuristettu rypsi- ja hamppuöljy. Ulkomaisista öljyistä kannattaa kokeilla auringonkukka-, kookos-, avokado-, oliivi-, baobab-, marula-, jojoba- ja manteliöljyä. Erilaisissa kasviöljyissä on huomattavia tuoksu- ja makueroja.

Pihka

Pihka tuo luonnonkosmetiikkaan kiinteyttä. Pihkaa käytetään sen antiseptisten ominaisuuksiensa vuoksi tulehtuneelle iholle hoitamaan pieniä haavoja tai rohtumia. Pihkassa on maagisen metsäinen tuoksu. Pihka sopii myös itsetehtyihin viiksivahoihin siankärsämön kera.

Merisuola

Merisuolaa voi käyttää niin ihon kuorimisessa ja kovettumien pehmittämisessä kuin tulehduksienkin ehkäisyssä. Lisäksi merisuolan sanotaan rentouttavan väsyneitä ja turvonneita jäseniä.

 

SIANKÄRSÄMÖKUORINTA

Ihon pieniä tulehduksia rauhoittava kuorintavoide syntyy siankärsämöistä, kaurahiutaleista, hunajasta ja kasviöljystä. Seoksen tulisi olla jämäkkää mutta helposti levitettävää. Jos haluat lisätä seoksen kuorivia ominaisuuksia, voit lisästä joukkoon ruokalusikallisen merisuolaa. Hellä kuorintavoide sopii sekä kasvoille että koko keholle.

  •    1 rkl kylmäpuristettua kasviöljyä
  •    3 rkl hunajaa
  •    3 rkl kaurahiutaleita
  •    kourallinen tuoreita tai teelusikallinen kuivattuja siankärsämönlehtiä ja kukkia

 

Levitä seos koko jaloille, jalkapohjista reisiin, ja hiero kevein, pyörivin ja sydäntä kohti suuntautuvin liikkein. Anna vaikuttaa 10–15 minuuttia ja huuhdo vedellä.

Lisätietoja: Villiyrtit – hyvinvointia kotikulmilta (2017, WSOY)

www.helsinkiwildfoods.com


VINKKI: Nokkosen ryöppäysvesi kannattaa hyödyntää kasvo- tai hiushuuhteena. Ulkoisesti nokkosta on käytetty allergisen ihottuman hoidossa ja reumaattisten kipujen lievityksessä.

 

Teksti: Pauliina Toivanen
Valokuvat: Aino Huotari