Aitoa hunajaa – näin tunnistat laadukkaan makuelämyksen

Aito, laadukas hunaja tarjoaa monivivahteisen makuelämyksen, joka eroaa huomattavasti teollisesti käsitellyistä ja ultra-makeista tuotteista. Laadukkaan hunajan tunnistaa varmimmin kotimaisuudesta, selkeistä tuottajatiedoista ja kohtuullisesta hintatasosta. Paikallisen hunajan ostaminen tukee kotimaista omavaraisuutta sekä edistää luonnon monimuotoisuutta mehiläisten tärkeän pölytystyön kautta.

Löysimme tien aidon, laadukkaan ja vivahteikkaan hunajan jäljille.

Kun hunaja maistuukin muulta kuin pelkältä sokerilta

Käytän hunajaa moneen: jogurtin päällä, itsetehdyssä salaatinkastikkeessa, makeutusaineena teessä. Maku on aina sama, todella makea, jopa siirappinen. Kun seison Pesosen Mehiläistarhojen tuotantorakennuksessa Sastamalassa ja maistan pienen lusikallisen uuden sadon puolukkakankaan hunajaa, erotankin maussa yhtäkkiä vivahteita. Hunaja on makeaa, muttei liioitellulla tavalla. Olen maistavinani puolukan kirpeyden. Työparini kertoo erottaneensa mausta jopa suklaisuutta. Muistelen ensimmäistä kertaa, kun maistoin lapsena tuoretta kirsikkaa säilötyn sijaan ja yhtäkkiä tajusinkin pitäväni kirsikoista.

”Ulkomailta tuotu jättipullo hunajaa edustaa usein hunajan heikointa laatua. Siinä hunajan aromit ja entsyymiaktiivisuus ovat kärsineet, ja maku on makea ilman hunajan kukkaisia aromeja. Pullo saattaa sisältää myös väärennettyä hunajaa”, Pesosen Mehiläistarhojen Minna Pesonen selittää eroja hunajatuotteiden välillä. Täällä Mouhijärven peltomaisemissa Minna ja hänen puolisonsa Esa Pesonen hoitavat mehiläisiä ja tuottavat hunajaa. Näin he ovat tehneet jo vuodesta 1988 alkaen.

Maailman väärennetyimpiä elintarvikkeita

Hunaja on yksi maailman eniten väärennetyistä elintarvikkeista. Ulkomailla laboratorioissa valmistetaan sokerisiirappeja, joita muunnellaan entsyymien avulla hunajan kaltaiseksi. Seokseen voidaan myös lisätä aromeja, jotta lopputulos olisi vakuuttavampi. Hunajapurkki voi sisältää jopa 30% tällaista jatkeainetta. Minna kertoo, että hunajaväärennöksiä on todennäköisesti ollut markkinoilla jo pitkään, mutta vasta viime vuosina niitä on alettu havaita laboratoriotestien kehittyessä. Asiakkaan onkin aistinvaraisesti mahdotonta havaita väärennöstä itse. ”Mitä suurempi maa ja mitä kauempaa hunajaa tuodaan, sitä todennäköisempää on, että siitä löytyy väärennöksiä. Suomessa tuotetussa hunajassa ei ole tällaisia väärennöksiä”, Minna kertoo.

Minna selittää myös, että monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa mehiläisiä ruokitaan satokauden aikana sokeriliuoksella hunajasadon varmistamiseksi. Suomessa tällainen ruokinta on satokaudella kiellettyä. ”Ulkomaalaiset asiakkaat osaavatkin aina tiedustella meiltä, onko hunajamme ’natural honey’ eli oikeaa hunajaa. Onhan se.”

Miten käsittely muuttaa hunajan makua ja ravinteita?

Jos siis tarttuu kaupan hyllyllä pulloon, jossa lukee ”hunaja”, sisältö ei siis välttämättä ole täysin sitä itseään. Makukokemukseen vaikuttaa myös se, miten hunaja on käsitelty. Suomessa hunajaa voidaan siivilöidä ja seisottaa astiassa selkeytymisen vuoksi. Pesoset käyttävät itse tällaisesta hunajasta termiä ’kevyesti siivilöity hunaja’. Ulkomailla taas hunajaa saatetaan ultrasuodattaa, mikä sekin on Suomessa kiellettyä. ”Ultrasuodatuksessa hunajasta poistetaan kaikki ylimääräiset partikkelit kuten siitepöly. Tämä vie hunajasta kokonaan pois sen hengen”, Minna toteaa.

Hunajan entsyymiarvot puolestaan putoavat, jos sitä lämmitetään kiteytymisen estämiseksi. Lämmittäminen häivyttää hunajan aromeja ja pyöristää makua vivahteettomaksi. Suomessa käsittelyvaiheessa kuumennettua hunajaa tulee kutsua taloushunajaksi hunajan sijaan.

Koska ulkomailla hunajaa saatetaan lämmittää ja ultrasuodattaa, käsittelemätöntä hunajaa kutsutaan siellä raakahunajaksi. Suomalaisesta hunajasta tätä termiä ei saa käyttää, koska oletus on, että kaikki kotimainen hunaja on käsittelemätöntä. ”Mehiläishoitajien keskuudessa voidaan puhua raa’asta hunajasta, mutta sillä tarkoitetaan silloin hunajaa, jota ei voi ottaa pesästä sen keskeneräisyyden ja liian korkean kosteusprosentin vuoksi”, Minna avaa.

Miten tunnistat laadukkaan hunajan kaupassa?

Merkintä kotimaisuudesta on siis yksi vihje aidon, laadukkaan ja vivahteikkaan hunajan jäljille. Mitä muita asioita pakkauksesta kannattaa tutkia? ”Hunajapurkista tulee löytyä merkintä alkuperämaasta sekä tuottajasta tai pakkaajasta ja heidän yhteystietonsa. Tuottajamerkintään kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä Suomesta löytyy myös toimijoita, jotka pakkaavat ulkomaista hunajaa”, Minna selventää. Hän kuitenkin muistuttaa, että myös ulkomaalaisilta tuottajilta löytyy laadukkaita vaihtoehtoja, jos haluaa tutustua erilaisiin hunajiin. ”Yksi laadukkaan hunajan merkki on yleensä hinta. Hyvä ei yleensä ole se edullisin.”

Kiteytyminen on merkki luonnollisuudesta

Harhaluulo, joka hunajan laadun arvioimiseen saatetaan liittää, on kiteytyminen. Minna kertoo, että kotimainen hunaja kiteytyy aina jossain vaiheessa. Puolukka- ja horsmahunaja tosin voivat pysyä juoksevana ja kirkkaana jopa yli vuoden. Satokasvit siis määrittävät sen, kuinka nopeasti hunaja kiteytyy eli hunajakide monistuu hunajassa. Nopeasti kiteytyviä laatuja ovat esimerkiksi valkoapila-, voikukka-, rypsi- ja rapsihunaja. ”Luonnollinen kiteytynyt hunaja säilyy hyvin. Kiteet kertovat muun muassa siitä, että hunajassa on oikea kosteusprosentti”, Minna avaa. ”Jos hunajasta haluaa saada juoksevampaa, sitä voi lämmittää varovasti vesihauteessa välillä sekoittaen. Juoksevana ostetun hunajan voi myös pakastaa, mikäli haluaa talvellakin juoksevaa hunajaa, jota ei ole lämpökäsitelty liikaa.”

Lähiseudun mehiläiset tekevät hyvää koko luonnolle

Maistettuani aitoa kotimaista hunajaa, mieleni ei enää tee palata kohtuuttoman makeiden seosten pariin. Suomalaisten, Pesosen Mehiläistarhojen kaltaisten pientuottajien hunajista löytyy oikeasti makua. Erät myös maistuvat erilaisilta siitä riippuen, milloin sato on kerätty. Hunaja käsitellään lempeästi, jolloin se säilyttää arominsa ja makuvivahteita voi todella pysähtyä havainnoimaan.

Kotimaista hunajaa ostamalla tukee samalla myös omavaraisuutta ja marja- ja hedelmäsatoja. ”Mehiläinen pölyttää esimerkiksi omenat, puolukat, vadelmat, mansikat, herukat ja mustikat sekä lakankukat soilla ja rypsin pelloilla. Paikallinen mehiläinen pölyttää paikalliset kasvit ja edistää näin luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi keväisin, kun luonnon omia pölyttäjiä ei vielä ole runsaasti liikkeellä”, Minna kertoo.

Kuljettuamme aamupäivän ajan Minnan ja Esan matkassa mehiläispesillä sekä pihapiirissä, jossa tarhan tuotantorakennus, Pesosten oma asuintalo ja kasvimaa sijaitsevat, on helppo havaita eri osapuolten merkitys toisilleen. Minna ja Esa hoitavat ja huolehtivat mehiläisistään, jotka taas auttavat tuomaan leivän pöytään – ja leivän päälle herkullista levitettävää, josta pääsevät onneksi nauttimaan myös muut.

Pesosen Mehiläistarhojen hunaja- ja mehiläisvahatuotteet löytyvät Ruohonjuuren myymälöistä ja verkkokaupasta.