Onnellisuuden kipeneitä

“Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on”, totesi osuvasti jo ammoisina aikoina kreikkalainen filosofi Demokritos. Tyytyväisyys ja kiitollisuus ovatkin oivallisia rakennuspalikoita onnellisuuden polulla.

PYRI TEKEMÄÄN HYVÄÄ JA HUOMAAT, ETTÄ ONNI AJAA SINUA TAKAA. - James Freeman Clarke

William Shakespearen puolestaan kerrotaan sanoneen, että “Onni on kuin parfyymi, ei sitä voi roiskia toisten päälle saamatta muutamaa pisaraa itseensä.” Ja aivan totta: nykytutkimustenkin valossa toisten auttaminen lisää onnellisuuden kokemusta. Kannattaa siis olla kiltti ja tehdä hyviä tekoja muille (ihmisille, luonnolle ja eläimille): se saa olon tuntumaan oivalliselta. Hyväntekeväisyys ja lahjoittaminen saavat henkisen ryhdin suoristumaan entisestään ja merkityksellisyyden tunteet pintaan. “Et voi auttaa toista ylämäessä nousematta samalla itse lähemmäs huippua”, totesi Norman Schwartzkopf - toisten jeesiminen lisää siis myös auttajan hyvinvointia.

Suomalaisen sananparren mukaan “Onni tulee eläen eikä ostaen.” Tutkitusti totta sekin! Onnelisuuden tunteita ammennetaan elämyksistä - ei niinkään tavarasta. Ihmisen mieli on muokkautuvainen ja totumme varsin nopeasti uusiin tavaroihin, vaikka olisimmekin haaveilleet niiden omistamisesta jo pitkään. Uudet tavarat muuttuvat siis pian itsestäänselvyyksiksi - mutta koetut elämykset kutkuttelevat mielen perukoilla pitkän aikaa hyvinvointia ja tyytyväisyyttä lisäten.

Kiinalainen sananlasku toteaa, että “Onnelliset ihmiset eivät laske kiitäviä minuutteja.” Tutkitustikin ihmisestä tulee onnellisempi, kun hän tekee työelämänsä valintoja vapaa-aikaa maksimaalisen ansainnan sijaan priorisoiden. Myös ruutuajan rajoittaminen ja sosiaalisen median käytön hillitseminen tuo lisää “laadukkaampaa” vapaa-aikaa, jolloin kiireen tunne osaltaan kesyyntyy.

OVI ONNEEN AUKEAA ULOSPÄIN  — Søren Kierkegaard

Laulaja Yvonne Printempsin resepti onneen on napakka: “Onneen vaaditaan kolme asiaa: jotain tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain mitä toivoa.” Kaikki nämä pätevät myös nykytutkimuksen valossa: Mielekäs tekeminen, jossa pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan, tuo elämään merkityksellisyyden kautta onnellisuutta. Yhdessäolo toisten ihmisten kanssa lisää myös tyytyväisyyttä ja onnellisuutta - samoin toiveikas ja positiivinen mieli. 

ONNI ITSESSÄÄN ON ERÄÄNLAISTA KIITOLLISUUTTA — Joseph Wood Krutch

Hyviin asioihin keskittyessä ne tuntuvat lisääntyvän kuin itsestään. Hyvän huomaaminen saa elämän tuntumaan aurinkoisemmalta - kiitollisuusharjoitukset eivät siis tutkimustenkaan valossa ole höpöhöpöhommaa. Myös vähästä kannattaa olla onnellinen - kiitollisuuteen ei tarvita isoja onnenpotkuja vaan jo aurinkoinen aamu riittää mainiosti onnellisuuden kipeneeksi. Kannattaa myös muistaa, että vaikka emme voi aina vaikuttaa eteen tuleviin asioihin, voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten niihin asennoidumme.

Onnellisuutta lisää mukavaan tekemiseen uppoutuminen, jota kannattaakin harrastaa säännöllisesti. “Onnellisuuden edellytys on jokin, joka herättää innostuksen,” tuumasi taannoin Charles Kingsley tähänkin teemaan  liittyen. 

Meditointi lisää tutkitusti onnellisuuden tuntemuksiamme parantamalla keskittymistä ja vähentämällä stressiä ja mielen harhailua. Meditointi lisää myönteisiä tunteita mielemme sopukoissa ja tuo tyyneyttä sekä tasapainoa arjen pyörteisiin. Jo kymmenen minuutin hiljentyminen päivittäin saa aikaan hyviä tuloksia. Ilmaista ja ihanaa!

Myös luonnossa liikkuminen lisää tutkitusti onnellisuuden tunteita - sysimetsää ei tyytyväisyyteen tarvita vaan jo kaupunkipuistossa käyskentely vaikuttaa meihin onnellisuuttamme kasvattaen.

Ja hyvä uni ja miellyttävä liikunta: ne liittyvän elämässämme melkein kaikkeen - myös onnellisuuden kokemiseen!