Kannattaako kehoa kuunnella vai mitata?
"Murrosiästä lähtien minulla oli ollut monenlaisia vaivoja, kuten infektioita, vatsaongelmia, poskiontelontulehduksia ja nivelongelmia. Lopulta sain yhteensä kuusi autoimmuunisairauden diagnoosia, jotka liittyvät ihoon, niveliin, kilpirauhaseen, silmiin ja suolistoon. Olen taistellut myös ärtyneen suolen ja raudanpuutteen kanssa pitkään.
Kymmenen vuotta sitten aloin selvittää, mistä sairauteni johtuvat. Halusin elää normaalia arkea. Siitä alkoi biohakkerointini. Teetin ensimmäiset suolistoanalyysit, ja elimistöni tilaa selvitettiin laboratoriokokeilla. Kävi ilmi, että suolistossani oli esimerkiksi bakteeriepätasapainoa ja ruokayliherkkyyksiä. Uskon, että minulla oli lapsuuden trauman vuoksi kehossa krooninen stressitila. Sen kanssa olen joutunut työskentelemään todella paljon. On turha yrittää koko ajan meditoida ja sammuttaa tulipaloa, joka syttyy trauman triggeröidessä koko ajan uudelleen.
Biohakkerointi eroaa muiden ajattelusta ennakoinnissa. Ainoastaan kehoa kuuntelemalla se on todella vaikeaa. Siksi käyn säännöllisesti suolistoanalyyseissä ja labroissa ilman lähetettä, tulkitsen tuloksia ja teen tarvittaessa tapoihini muutoksia. Testien avulla olen löytänyt kroonisia infektioita ja syitä, jotka pahentavat tulehduksellista suolistosairauttani. Viime vuonna sain tulehdusarvoni vihdoin normaalitasolle. En ollut ikinä nähnyt niitä normaaleina.
Ruoka on polttoainetta, jossa täytyy olla riittävästi ravintoaineita. Minulle on tärkeää, että syömäni ruoka on gluteenitonta ja mahdollisimman puhdasta. Lisäravinteiden avulla ylläpidän suoliston kuntoa sellaisena, etten tarvitse esimerkiksi kortisonia. Käytössäni on perusvitamiineja ja probiootteja. Lisäksi käytän paljon edistyneitä tuotteita, joista Suomessa ei tiedetä juuri mitään, kuten peptidejä. Elämäntapaani menee paljon rahaa, mutta olen priorisoinut hyvinvointini. Biohakkeroinnin ansiosta rahaa ei kuitenkaan enää mene viikoittaiseen fysioterapiaan, jossa oli pakko käydä liikuntakyvyn säilymiseksi.
Mari Koukkunen, 35, on espoolainen ekonomi ja terveysvalmentaja. Hänen mielestään liian moni kiinnittää hyvinvointiinsa huomiota vasta sitten, kun sitä ei enää ole.
Biohakkerointi voi vaikuttaa jatkuvalta mittaamiselta ja täydellisyydentavoittelulta. En kuitenkaan usko sataprosenttiseen optimointiin kenenkään kohdalla. Olemme ihmisiä, ja välillä mennään metsään. Itsensä diagnosoimisessa on riskinsä, ja siksi tukenani ovat lääkärit. On mahdollista sairastua neuroottisuuteen, jolloin mittaa kaiken, mitä tekee. Se ei ole enää hyvinvointia.
En muista ikinä voineeni näin hyvin. On pelottanut sanoa niin, sillä pelkään takapakkia. Olen kuitenkin opetellut hyväksymään sen, että jos elämässä tulee vastoinkäymisiä, keho reagoi siihen. Mutta lohtua tuo, että minulla on nykyään paljon keinoja, joiden avulla en valu enää lähtöpisteeseen", Mari kertoo.
Anni Ursin, 29, asuu Lontoossa ja opiskelee holistiseksi hyvinvointivalmentajaksi. Annin aamurutiini pitää hermoston rauhallisena koko päivän. Päivä käynnistyy meditaatiolla, nesteytyksellä ja kiireettömällä aamiaisella.
"Työskentelin pitkään ravintolassa, mutta se ei tuntunut tarpeeksi merkitykselliseltä. Niinpä säästin rahaa, myin tavarani ja lähdin matkustelemaan rinkan kanssa. Matkallani innostuin paastosta ja meditoinnista ja mietin, voisiko oma juttuni löytyä hyvinvoinnin parista. Viimeiset vuodet ravintola-alalla tein ravintolapäällikön töitä, ja se oli todella stressaavaa. Töitä oli jopa 60 tuntia viikossa. Minulla oli kahdesti todella paha burn out, mutta en saanut stressiperäisiin hermoston oireisiin lääkäriltä apua. Vaikeisiin, lapsuudesta asti vaivanneisiin suolisto-ongelmiinkaan ei ollut koskaan löytynyt mitään apua.
Olen kouluttautunut holistiseksi hyvinvointivalmentajaksi, joka yhdistää vaihtoehtoisista lääketieteistä parhaita paloja yhteen ja suhtautuu ihmiseen kokonaisuutena. Kun aloitin opinnot, paransin opeilla ärtyneen suolistoni. Myös hermostoni oli huonossa kunnossa, mutta elvytin sen hyvinvoivaksi. Mietin, miten on edes mahdollista voida näin hyvin.
Lähestyn kaikkea hyvinvoinnin näkökulmasta. Mietin jokaisen asian kohdalla, tuottaako tämä minulle hyvinvointia vai viekö se sitä. Pidän stressitasoni mahdollisimman alhaisina rutiinien avulla. Syön mahdollisimman värikästä, monipuolista ja laadukasta ruokaa. Vaikka ruoka on terveyden kannalta tärkeä tekijä, se on myös suuri nautinto. Tasapainon löytäminen on tärkeää, ettei syömisestä tule liian ehdotonta.
Käytän myös laadukkaita lisäravinteita. Niistäkään ei kuitenkaan ole apua, jos muut osa-alueet eivät ole kunnossa. En priorisoi mitään hyvinvoinnin aluetta toisen edelle. Ruokavalio, liikunta, stressinhallinta, lisäravinteet, mielen hyvinvointi ja uni ovat kaikki tärkeitä.
Holistinen hyvinvointi saattaa kuulostaa hihhuloinnilta. Haluan purkaa sen ympäriltä stigmaa, joka on Suomessa melko vahva. Sana holistinen tulee englannin kielen whole-sanasta, joka tarkoittaa kokonaista. Hyvinvointi on muutakin kuin se, mitä syö ja kuinka liikkuu. Keho ja mieli ovat täysin erottamattomat. Vaikka olisi kuinka terve fyysisesti, söisi vaan luomua ja lisäravinteet olisivat kunnossa, esimerkiksi lapsuuden traumat voivat pitää kehoa stressitilassa.
Kehon mittaamisella saatu data on äärimmäisen hyödyllistä, ja sen avulla saadaan arvokasta tietoa terveydestä. Jatkuva datan kerääminen ei kuitenkaan palvele, jos siitä tulee suoritus, jossa itseisarvona on hyvä tulos. Dataa arvokkaampaa on opetella kuulostelemaan omaa oloa ja tehdä toimenpiteitä sen mukaan, mitä keho kertoo. Pointti ei ole kuolla maailman terveimpänä ihmisenä, vaan maksimoida kyky nauttia elämästä terveenä," Anni kuvailee.
Ruohonjuuri -lehti 1/2023, Kahta mieltä
Teksti: Emma Nikander
Tutustu Ruohonjuuren kuukauden tarjouksiin >
