Ruohonjuurelaiset vapaaehtoistyössä: Eläinten elämä ehommaksi Tuulipäässä!

Ruohonjuuren verkkokaupassa ahertava Mili vietti vapaaehtoistyöpäivänsä Somerolla sijaitsevassa Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, jossa asuu tällä hetkellä lähemmäs 100 eläintä.

Tuulispäähän Mili meni hommiin siksi, että eläinten hyvinvointi ja eläinten puolien pitäminen on aina ollut hänelle sydämen asia.

- Haaveenani on ollut jo pidemmän aikaa perustaa jossain vaiheessa pieni, omiin resursseihin passelinkokoinen eläinten eläke-/hoivakoti,  jossa ne voisivat viettää mahdollisimman onnellisen ja turvallisen loppuelämän. Kyselinkin ahkerasti päivän aikana Tuulispään perustajalta Piialta miten Tuulispään toiminta on alkanut ja mitä eläinsuojelukeskuksen ylläpito nykyisellään vaatii - aikamoinen rahasumma on vuosittain haalittavana, että hoidokkien ruoat, ylläpito ja muut kulut saadaan katettua, Mili kertoo.

Eläinsuojelukeskus Tuulispää on voittoa tavoittelematon yhdistys ja sen olemassaolo ja koko toiminta nojaa lahjoituksiin, sen vuoksi jokaikinen lahjoitus summan suuruudesta huolimatta on korvaamattoman tärkeä. Tämän vuoksi myös Ruohonjuuri tukee Tuulispäätä oman kummieläimensä, Aprilli-vuohen kautta.

Vapaaehtoistyöpäivä oli touhua tulvillaan:

- Ensin siivosimme Tuulispään oman kukkolauman asumuksen eli kukkolan, vaihdoimme poikaporukalle juomavedet ja annoimme ruokaa. Navetan tiloissa kukkolassa asustaa pysyvästi 25 kukon lauma, jotka tulevat yllättävän mainiosti keskenään toimeen kun seurueessa ei ole lainkaan kanoja. Lähes legendan maineeseen yltänyt, tanssiva Väinö-kukko tuli useampaan kertaan ilahduttamaan esitellen viehkeitä liikkeitään, Mili kertoo.

- Myös kovin ystävällinen Viiru haki läheisyyttä ja silityksiä vaikka tarjolla olisi ollut ruokaakin.

Kukkolan siistimisen jälkeen Mili lähti täysikasvuisten lehmien luokse entisen karjatilallisen, nykyisen kasvissyöjän ja Tuulispään aikuisia lehmiä hoivailevan Mirjan luokse korjailemaan laidunta ympäröivää aitaa. Vanha aita oli ehtinyt notkahtaa jo sen verran huonoon kuntoon, että korjaustoimet olivat työlistan kärkipäässä.

- Laitumella ihanassa syysilmassa laiduntavien lehmien tapaaminen oli todella mieleenpainuva kokemus, en ollut aiemmin päässyt niin läheiseen kontaktiin sellaisten ihanuuksien kanssa, Mili tunnelmoi.

Erityisesti mahtavan utelias, kiltti ja valtavan kokoinen Late-härkä jäi ruohonjuurelaisen mieleen - tämän miekkosen selkä ylsi 175-senttisen rapsuttelijan silmien korkeuteen!

Late saapui Tuulispäähän vain 7-viikkoisena pienenä poikana, mutta on ehtinyt vuosien varrella kasvaa aikamoiseksi jätiksi.

- Kiltti kyyttöhärkä Nunnu erottui joukosta pörröisemmän karvansa ja tummien silmänympäryslaikkujensa ansiosta, hän nautti myös kovasti rapsutuksista. Aidan pystyttämisen jälkeen säkitimme heinäpaalien ympärille käärityt muovit, kävimme ruokkimassa lähellä laiduntavat lampaat ja veimme muoveja pursuavat säkit Someron kierrätyspisteelle, Mili kertoo.

Kierrätyskeikan jälkeen Mili auttoi vielä lastaamaan Tuulispään oman navetan säkitetyt muovit pakettiautoon Sipuli-härän ja Anselmi-vuohen ansiokkaalla avustuksella.

- Sipuli maisteli autonovien tiivisteitä ja Anselmi perävaloja. Anselmi varsinkaan ei arvostanut suostuttelua maistelun lopettamiseksi.

Päivän lopuksi Mili kävi moikkailemassa tilan muitakin asukkaita: kettuja, minipossuja ja kahta uusinta tulokasta - pässi- ja pukkikaveruksia, jotka majailivat vielä erillään muista tuoreen muuttonsa vuoksi. Tutuksi tuli myös Ruohonjuuren oma kummivuohi Aprilli.

- Frank-minipossu tykkäsi juttelusta ja tuli luokse hakemaan rapsutuksia,  Frankin asuinkumppani Stella piipahteli sillä välin ulkona ja päätyi pöyhimään olkikasaa hautautuen lopuksi kokonaan sen alle. Oli uutta possutietämystä minulle, että possut saattavat hyvinkin selkeästi ilmaista itseään ja näin teki myös Frank - kun pitkän kaavan mukaan toteutetut rapsutukset alkoivat riittää, jäi ystäväni takinhiha Frankin vikkelän päänheilautuksen seurauksena possun hampaiden väliin. Hän, suurena possujenystävänä, osasi onneksi odottaa moisia juonenkäänteitä. Navetassa ihastelimme vielä miten taidokkaasti Fanni-minipossun sorkkia viilattiin naksuttimen ja makoisten herkkujen, kuten viinirypäleiden avulla. Niin kauan kun herkkuja riitti, homma toimi!

Milin mielestä vapaaehtoistyöpäivässä oli parasta “aivan kaikki”:

- Tuntui niin hyvältä ja palkitsevalta, kun tiesi kaiken päivän aikana tekemänsä työn edistävän eläinten hyvinvointia jollain tavalla. Toki eläinten kohtaaminen ja niiden parissa työskentely oli vielä piirun verran ihanampaa, monta uutta eläinystävää jäi jälleen muistiin ja sydämeen. Myös Tuulispään Piian kanssa juttelu oli todella antoisaa. eläinten parissa ahkeroinut ruohonjuurelainen kertoo kiitollisena.

Mili onkin iloinen siitä, että Ruohonjuuri tarjosi mahdollisuuden käyttää päivän työajasta vapaaehtoistöihin:

- Aivan huippujuttu! Erityisesti se, että voin kertoa omasta kokemuksestani Ruohonjuuren kautta ja toivottavasti sillä tavalla vaikuttaa jollain tasolla eläinten hyvinvointiin tuoden ihmisten tietoisuuteen pieniä hippusia siitä, miten jokainen olento maan päällä on omanlaisensa, ainutlaatuinen ja tunteva sielu, joka ansaitsee arvostusta, turvallisen, onnellisen elämän sekä inhimillistä kohtelua, Mili toteaa.

- Arvostan valtavasti Tuulispään perustajaa Piiaa ja koko Tuulispään henkilökuntaa siitä työstä mitä he tekevät joka päivä eläinystäviemme eteen! Minusta on myös huikeaa miten he omalla lempeällä tyylillään koettavat herätellä meitä ihmisiä jakamalla tietoa eläinten suojelusta ja eläinten oikeuksista. Tuulispää tarjoaa asukkailleen turvallisen loppuelämän kodin, jossa jokaista asukasta rakastetaan omana itsenään ja heille annetaan aina parhainta mahdollista hoitoa. On todella koskettavaa ja pysäyttävää ajatella, että Tuulispää on ollut jokaiselle asukilleen se aivan viimeinen oljenkorsi, Mili muistuttaa.