Pala saippuaa: myrkytön kodin kevätsiivous
Kaikki alkoi mikromuoveista. Korvasin ihonhoidon synteettiset tuotteet luonnonkosmetiikalla ja sain samalla tilalle inspiroivia purkkeja ja pakkauksia. Ei haitannut, että pieniä kuorinta-ainerakeita sisältäneestä kasvojenpuhdistustuubista piti luopua, kun tilalle tuli lasinen pullo mandariinilta tuoksuvaa öljyä, jota sai valuttaa kasvoille pienellä pipetillä. Muutos oli innostava ja tuntui konkreettisestikin hyvältä.
Seuraavaksi oli keittiötarvikkeiden vuoro. Muoviset säilytysastiat vaihtuivat lasisiin, teflon teräkseen ja muovikauhat puisiin. Veitsien teristä raidoittunut muovinen leikkuulauta sai tilalleen puisen korvaajansa, ja yläasteen veistotyöntunnilla tekemäni epäsopusuhtainen kalalautakin pääsi ensimmäistä kertaa arkikäyttöön. En ole sittemmin kaivannut muoviottimia tai erivärisiä Tupperware-purkkien kansia kertaakaan.
Olin alkanut tarkastella muoviainesosien käyttöä vaatteissa, kodintavaroissa ja jopa sisustusmaaleissa. Jostain syystä kerran viikossa kaivoin kuitenkin tutut tuotteet eteisen kaapista ja pesin vessan peilit henkeä pidätellen. Syynäsin vaatteiden materiaalilappuja, mutta pesin edelleen astiat perustiskiaineella, joka täytti koko altaan vaahdolla ja poisti rasvan pannuista silmänkäänteessä. Ajattelin ehkä, että likaan luonnon raaka-aineet eivät kuitenkaan tehoaisi tarpeeksi hyvin.
"2000-luvun alun tuotehuumassa ja markkinoinnin myllerryksessä kasvaneena saatoin myös luulla, että kaikelle pitäisi olla oma tuotteensa. Ei kai yhdellä saippualla voisi koko kotia pestä. Pesuaineita piti ostaa neonvärisissä purkeissa jokaista versiota. Niihin verrattuna ajatus pahvikuoreen pakatusta palasaippuasta kodin siivousvälineenä tuntui melko vaatimattomalta."
Kun luin kemikaalivalmisteiden varoitusmerkkejä, minua ei kuitenkaan enää kiinnostanut pelkästään tuotteen tehokkuus. Puisten leikkuulautojeni keskellä varoitusmerkein ja painettavin korkein varustellut siivoustuotteeni tuntuivat sotatankeilta jousiampujaa vastaan. Olin jo tutkinut muoviainesosien käyttöä tuotteissa, joita levitän kasvoilleni sekä astioissa, joissa säilytän ruokaani. Miksen tutkisi samalla pieteetillä myös aineita, joilla pesen ruokailuvälineeni tai joita suihkin parfyymin tavoin ympärilleni monta kertaa viikossa? Kodin kemikaalien hormonaaliset vaikutukset tuntuivat mystisiltä, mutten enää halunnut ohittaa niitä.
Sain äidiltäni lahjaksi sappisaippuan, joka toimi loistavasti pyykin pesuun ja tuotti samankaltaisia ilon tunteita kuin ensimmäiset luonnonkosmetiikan tuotteeni aikanaan. Pesuaineen inci-lista koostui neljästä ainesosasta. Tällä hetkellä olen ihastunut Marseille-saippuaan, joka toimii niin lieden puhdistukseen, kylpyhuoneen pinnoille kuin lattioita pestessäkin. Tämä palasaippua on pienessä pahvipaketissa siivouskaapin hyllyllä ja raastan siitä liuskoja veitsellä veteen. Tuoksu on mieto ja pidän saippuasta ehkä eniten juuri siksi.
Inci-listat tuntuvat itselleni yhä haastavilta, mutta nykyään lähden liikkeelle siitä, että mitä lyhyempi, sen parempi. Jos tuote on vieläpä hajusteeton ja sen ensimmäinen ainesosa saippua, ollaan oikeilla jäljillä. Kemikaalialtistusta voi yleisesti vähentää välttämällä hajusteita ja säilöntäaineita. Pidän itse myös tuotteista, joiden käyttö on tehty helpoksi. Vaikka säännöllisin väliajoin selvittelen etikan ja soodan suhteita erilaisiin siivouskohteisiin sekä vinkkejä kaakeleiden saumojen pesuun soodatahnalla, en ole löytänyt sisäistä siivouskemistiä itsestäni. Etikkavesi on tähänastisen DIY-siivoojani bravuuri. Se toimii moneen, ja sitä voi suihkia lähes kaikkialle hyvin tuloksin.
Kotiin tulviva kirkas kevätvalo saa minut hermostumaan pölystä, mutta tiedän tarvitsevani kaapinpäällisten ja taulujen putsaamiseen vain liinan. Keittiön rasvatahroihin ja kylpyhuoneen kalkkijäämiin valitsen puhdistuskiven, Marseille-saippuan tai etikkasuihkeen. Kaikesta ei tarvitse luopua kerralla, mutta suosittelen avaamaan ikkunat, kutsumaan kevättuulen ja linnunlaulun sisälle ja kokeilemaan kevätsiivoukseen vaikka yhtä uutta tuotetta.
Kevätkodin raikastuksen kulmakivet
Palasaippuat
Palasaippuat ovat valintani, kun haluan tehdä viikkosiivouksen yhdellä tuotteella. Kasviöljyistä valmistettu Marseille-saippua ei sisällä väriaineita eikä hajusteita. Sitä voi käyttää kaikkeen yleissiivouksesta tiskeihin sekä ihon ja vaikka meikkisiveltimien pesuun.
Sappisaippua puolestaan on lempituotteeni pyykinpesussa ja kulkee mukanani myös matkoilla. Se on pelastanut suosikkivaatteeni useammin kuin kerran mustikalta, vereltä ja punaviiniltä. Kumpaakin saippuaa saa myös nestemäisinä versioina.
Yleispuhdistustahna
Keittiön ja kylpyhuoneen rasva- ja kalkkitarhat lähtevät tehokkaalla ja vaahtoutuvalla puhdistuskivellä. Kattiloiden ja uunin pinttynyt lika sekä suihkukaapin kalkki puhdistuvat helposti tällä miedon sitruksisella puhdistustahnalla. Puhdistuskiveä ei turhaan hehkuteta kodin ihmetuotteeksi. Aine on myös hyvin riittoisa ahkerammassakin käytössä.Astianpesuaineet
En halua käyttää nestemäisiä tai voimakkaan hajuisia konetiskitabletteja astioille,joilta syön ruokani. Kemikaalittomat tiskitabletit Sonettilta toimivat loistavasti. Myös käsitiskiaineeksi valitsen tuotteen, joka ei sisällä isotiatsolinoni-päätteisiä ainesosia: esimerkiksi Planet Puren lime-verbenan tuoksuisen astianpesuaineen.
Käsitiskiaineen voi sekoittaa myös itse raastamalla Marseille-saippuaa veteen. Allas täyttyy vaahdosta ja rasvaisimmatkin pannut puhdistuvat. Käteen miellyttävämpi ja muovista tiskiharjaa kauniimpi keittiön tasolla on Redeckerin kasvikuituharjaksinen harja, johon voi ostaa vaihdettavia harjaspäitä.
Etikkasuihke
Etikkasuihke on luonnollisen siivouksen klassikko, jonka voi sekoittaa itse laimentamalla suihkepulloon kaksi osaa etikkaa ja yhden osan haaleaa vettä. Suihke puhdistaa, desinfioi ja kirkastaa. Suoraviivaisuutta hakeva valitsee siivouskaappiinsa Marius Fabren valkoviinietikkapuhdistussuihkeen. Itselläni suihke on päivittäisessä käytössä keittiön pinnoille.
Teksti: Ilona Hoikkala
Kuvat: Tuomas Pajuniemi
Set design: Ina Nordbäck
