Muistetaan kiittää!

Mitä lahjaksi opettajalle ja päiväkodin henkilökunnalle? Vai antaako lahjaa ollenkaan, jos se saatetaan tulkita lahjomiseksi?

muistetaan kiittää

Kirjoittaja: Johanna Koskinen

 Toukokuu tuo mukanaan koulujen, päiväkotien ja harrastekerhojenkin päättäjäiset ja kevätjuhlat. Puheeksi nousee jälkeen se, pitäisikö opettajia, päiväkodin henkilökuntaa tai harrastusten ohjaajia muistaa lahjalla. Julkisuudessakin on pohdittu sitä, onko lahjan antaminen tavoitehakuista lahjomista vai vilpitöntä muistamista.

Lahja-asiassa joskus tärkein unohtuu: huomion suuntaaminen kiittämiseen ja sen osoittamiseen, että pitkän talven aikana tehty tärkeä työ on huomattu ja ponnisteluja arvostetaan.

Ei kissakaan kiitoksella elä, kuuluu vanha suomalainen sananparsi. Kulttuurimme ei perinteisesti ole juuri ylistänyt kehumista ja kannustamista. Usein vaatimattomuuden ajatellaan olevan hyve ja moitekimaran katsotaan kehittävän.

Kiittäminen kuitenkin kannattaa. Kiitos on pieni sana, jolla on valtava voima. Kiitos muuttaa maailmaa, tuo hyvää mieltä sekä toiselle että itselle. Kun kiitoksia on alkanut jaella, omakin ajatusmaailma muuttuu melkein väkisin; uhista punkeaa mahdollisuuksia ja arjesta tulee – no jos ei nyt ihan juhlaa, mutta ainakin aiempaa parempaa. Muutoksen syynä on se, että toisia ihmisiä kehumalla tulee höynäytettyä aivojaan, jotka herkeämättä varautuvat katastrofeihin.

Kiitoksia jakamalla levitämme ympärillemme hyvää olo ja lisäämme hyvän määrää maailmassa. Kiitoksen avulla inspiroimme kehun kohdetta ylittämään itsensä ja pystymään parempaan. Vilpitön kiitos pelastaa päiviä – ja siirtää melkein vuoria!

Me Ruohonjuuressa kannustammekin siis kaikkia kertomaan tänä keväänä kiitoksensa!  Aina pelkkä ajatus ei ole tärkein vaan kiitos kannattaa lausua myös ääneen. Arjen pyörityksessä saattaa käydä niin, että huomio kiinnittyy haasteisiin ja iso osa hyvästä ja huomaamatta. Kevätjuhlat ja päättäjäiset ovat oiva hetki kiitollisuuden ja arvostuksen osoittamiseen.

Kirjoitetaan siis tänä keväänä pieni kiitoskortti (yhdessä lapsen tai nuoren kanssa) opettajille, harrastusten ohjaajille ja päiväkodin henkilökunnalle. Myös ääneen lausutut kiitossanat (pienen lahjan kanssa tai ilman) lämmittävät varmasti parhaansa tehneen aikuisen mieltä ja tsemppaavat jaksamaan hankalimpinakin aikoina.

Itse olen vilpittömän kiitollinen varhaiskasvatuksen ammattilaisille, jotka tenava-aikoina opettivat kullannupulleni muun muassa sen, miten odotetaan omaa vuoroa, otetaan kaveri mukaan leikkiin ja leivotaan pipareita syömättä taikinaa (isoja määriä). Lapsukaiseni ala-asteen opettajalle olen kiitollinen pitkän pinnan lisäksi esimerkiksi opeista, joilla kaveririitoja ratkaistaan, omia vahvuuksia hyödynnetään ja kertotaulu ujutetaan selkäytimeen. Yläasteen luokanvalvojaa kiitän puolestaan kannustavasta asenteesta, rivakasta päihdevalituksesta  ja teini-ikäisen neuvomisesta siinä, miten kaverista pidetään huolta myös hankalissa tilanteissa. Harrastusten ohjaajia kiitän ainakin ensiaputaitojen opettamisesta, hyvän porukkahengen luomisesta ja hienojen elämysten tarjoamisesta. Kaikkia edellä manittuja tahdon kiittää myös sen sinnikkäästä muistuttamisesta, että ruuan jälkeen sanotaan KIITOS.

Mistä sinä tahdot kiittää lapsesi kasvatukseen osallistuneita?

 

PS. Jos tahdot kiittää ja ilahduttaa myös pienellä lahjalla, kurkkaa vinkkejä verkkokaupastamme >>

 

 

Lue myös:

Kehuminen kannattaa! >>