Ihana valo? Valosaaste tukkii luontaisen pimeyden

Valolla on varjopuolensa. Keinovalaistuksen räjähdysmäinen lisääntyminen on yksi eniten maisemaa muokanneista ympäristömuutoksista. Moni ei tulekaan ajatelleeksi, että myös pimeyttä on syytä suojella.

Valosaaste määritellään sellaiseksi keinovaloksi, josta aiheutuu haittaa ekosysteemeille tai ihmisten terveydelle. Talvitaivaalle tuijottava huomaa helposti kaupunkien valokuvut – mutta sen sijaan tähtiä on hankalampi havaita. Tutkijat ovat saaneet selville, että vain 17 prosenttia maapallon väestöstä näkee kotikonnuiltaan valosaasteettoman yötaivaan.

Jos keinovaloa ei olisi, peräti puolet maa­pallosta olisi joka hetki luontaisen pimeyden peitossa. Keinovalon yltiöpäinen kajo eli valosaaste muokkaa ekosysteemejä ja aiheuttaa haittoja sekä ihmisten että eläinten terveydelle.

Keinovalo häiritsee luonnon normaalia rytmiä, joka vaihtelee maapallon pyörimisen mukaan

Ihmisen terveyteen valosaaste vaikuttaa esimerkiksi stressin ja uniongelmien lisääntymisenä. Vuorokausirytmi voi mennä sekaisin ja palautuminen sen seurauksena jäädä puutteelliseksi. Kun minään iltana ei lamppu kunnolla sammu, pimeähormoni melatoniinin tuotanto häiriintyy eikä uni tule silmään. Hormonitoiminnan sekoittuminen aiheuttaa monia muitakin haittoja.

Eläimistä pahimmassa pulassa ovat yöeläimet, joille pimeys on tarjonnut suojaa ja rauhaa.
Yöhyönteisillä tilanne lienee kaikkein pahin niiden joutuessa ­uuvuttavaan kuolemantanssiin katulamppujen valokehään. Valosaaste aiheuttaa ongelmia myös kiiltomatojen pariutumiselle: kumppanin houkuttelu ei kiiltomadon himmeällä valolla onnistu, kun vastassa on voimakkaampi keinovalo, joka vetää kumppaneita sekä höplästä että puoleensa.

Hämärässä viihtyminen ei ole eläimistöllämme mitään marginaalimeininkiä vaan suurin osa elollisista piileskelee pimeydessä. Päiväaktiivisuus on selkeästi harvinaisempaa – Suomen ympäristökeskuksen mukaan nisäkkäistä selkeästi päivätoimintaa priorisoivat vain orava ja ihminen.

Valossa on tottakai myös paljon, paljon hyvää. Moni hyötyy kirkasvalolampun käytöstä virkeyden lisääntyessä ja mielialan kohetessa. Valo lisää turvallisuuden tuntua ja helpottaa sekä liikkumista että monenlaisten töiden tekemistä.

Valosaaste on vähän kuin melu: vaikka äänistä on eittämättä hyötyä ja iloa, liika on aina liikaa. Valosaastetta vastaan pienessä mittakaavassa taistella sammuttamalla turhia valoja, jolloin myös energiaa säästyy samalla. Kaupunkien valaistussuunnittelussa voisi ehkä enemmän hyödyntää valojen ajatusta käyttäjien todellisia tarpeita vastaaviksi.