Manuka-hunaja – kaukaisen saaren ihme

Uusi-Seelanti on eksoottinen ja rikas niin kulttuuriltaan kuin luonnoltaankin. Kauan sitten muusta mantereesta irtautunut saari pysyi pitkään koskemattomana ja eristyneenä, jolloin kasvikunta ja eläimistö pääsi kehittymään omaan tahtiinsa aivan omanlaisekseen. Yksi Uuden-Seelannin luonnon tuottamista ainutlaatuisista antimista on manuka-hunaja, jota ei saada mistään muualta.
Manuka-hunaja – kaukaisen saaren ihme

Manuka-hunaja on niin sanottua yksikukkaishunajaa eli mehiläiset keräävät sitä vain teepuiden heimoon kuuluvan pensasmaisen manuka-puun (Leptospermum scoparium) kukista. Teepuut ovat tunnettuja antimikrobisista ominaisuuksistaan eikä manuka-puukaan tee tässä poikkeusta. Uuden-Seelannin alkuperäiskansa, maorit, ovat käyttäneet manuka-puun lehtiä ja kuorta laajalti lääkinnällisiin tarkoituksiin - niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Tieto juuri tämän puun parantavasta vaikutuksesta lienee todennäköisesti havaittu kauan sitten kokemuksen kautta, ja sen jälkeen asiasta on tullut osa heimon kansanlääkintäperinnettä. Manukaa on perinteisesti hyödynnetty erityisesti haavan- ja suunhoidossa ja vatsavaivoissa. Manukaa on käytetty myös kehoa yleisesti vahvistavana rohtona.

Ikiaikainen perinnetieto ja tieteelliset tutkimukset puhuvat manukan puolesta

Myöhemmin tieto manuka-puun hoitavista ominaisuuksista levisi saarelle saapuneiden uudisasukkaiden joukkoon. Myös he totesivat sen toimivaksi tropiksi uuden asuinympäristönsä tauteja vastaan. Uudisasukkaat toivat Uuteen Seelantiin mukanaan myös mehiläistarhauksen ja manuka-hunajan parantavat ominaisuudet tunnistettiinkin pian. Kuitenkin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2006 manuka-hunajan erityisyys todistettiin myös tieteellisesti. Dresdenin yliopiston professori Thomas Henle teki tutkimuksia manuka-hunajalla ja onnistui löytämään sen bioaktiivisuuden salaisuuden. 

Manuka-hunajan hoitavuuden salaisuudeksi todistettiin tuolloin sen sisältämä erittäin runsas määrä metyyliglyoksaalia (MGO). Metyyliglyoksaali kuuluu luontaisena ainesosana jokaiseen hunajaan, mutta manuka-hunajaan metyyliglyoksaalia kertyy huomattavasti normaalia hunajaa enemmän johtuen manuka-puun ominaisuuksista (100-1000 mg/kg vs. 1-10 mg/kg muut hunajat). MGO on antibakteerinen ainesosa, jota muodostuu hunajaan sokerin hajoamistuotteena.

Manukasta apua antibioottiresistenssiin?

Manuka-hunajan runsaasti sisältämä MGO on osoittautunut laboratoriokokeissa erittäin tehokkaaksi mm. Staphylococcus aureus- ja E.coli-bakteerikantoja vastaan. Nämä bakteerit aiheuttavat esimerkiksi iho-, haava- ja hengitystieinfektioita, ruokamyrkytyksiä ja ovat hyvin ongelmallisia varsinkin sairaalaolosuhteissa. On olemassa vahvoja viitteitä siitä, että manuka-hunajasta voisi olla apua myös pelätyssä maailmanlaajuisessa antibioottiresistenssiongelmassa. Manuka-hunaja vaikuttaa siis ulkoisesti tulehduksenaiheuttajiin, mutta Henle todisti sen säilyttävän ominaisuutensa myös suussa, kurkussa ja jopa mahalaukussa asti. Tämä tekeekin siitä erittäin monipuolisen aineen taudinaiheuttajia vastaan.

Paras ja ehkä maukkainkin tapa nauttia arvokasta manuka-hunajaa lienee ottaa sitä sisäisesti lusikallinen päivässä ruokavalion lisänä.

Asteikot kertovat manuka-hunajan vahvuuden

Manuka-hunajalle on olemassa pääasiallisesti kolme yleisesti käytettyä vahvuusluokitusta, MGO-asteikko, TA-asteikko (Total Activity) ja UMF-asteikko (Unique Manuka Factor). Kaikille näille on yhteistä se, että mitä suurempi tuotteen asteikon luku on, sitä suurempi on sen MGO-pitoisuus ja siis sitä vahvempi on myös antimikrobinen vaikutus. Tehotuotanto on ikävä kyllä hiipinyt manuka-hunajankin tuotantoon ja siksi olisikin viisainta suosia manuka-hunajaa hankkiessaan luomulaatua välttyäkseen torjunta-aineilta ja valmistuksessa mahdollisesti käytettäviltä kemikaaleilta. Tärkeää on myös, että tuote on pastöroimaton, jolloin voi olla varma, että hunajan ainutlaatuiset bioaktiiviset ainesosat ovat säilyttäneet tehonsa.

Manuka on monikäyttöinen ja maistuva terveyspommi

Tavallisilta käyttötavoiltaan manuka-hunaja ei merkittävästi eroa tavallisesta hunajasta. Sen maku on vahvan aromikas, kinuskimainenkin ja sen vuoksi se sopii erinomaisesti makeuttajaksi, kunhan muistaa ettei kuumenna sitä voimakkaasti, jotta sen arvokas bioaktiivisuus ei kärsi. Ulkoisesti manuka sopii ihonhoitoon ärtyneelle iholle, haavoihin ja esimerkiksi lievitykseksi hyönteisten puremiin. 

Sisäisesti manukan kerrotaan mm. helpottavan vatsavaivoja, närästystä, erilaisia suolisto-ongelmia ja ehkäisevän myös ientulehdusta ja parondotiittia. Manukaa kannattaa kokeilla myös kurkkukipuun ja yskään. 

Paras ja ehkä maukkainkin tapa nauttia arvokasta manuka-hunajaa lienee ottaa sitä sisäisesti lusikallinen päivässä ruokavalion lisänä. Manuka-hunaja on ravitsemuksellisesti erittäin monipuolinen, sillä sen ohella että se ehkäisee tulehduksia ja haitallisia bakteereita, se sisältää runsaasti mm. aminohappoja, kalsiumia, kaliumia, kuparia, B-vitamiineja, rautaa, magnesiumia, mangaania, fosforia ja sinkkiä.  

Manuka-hunaja on siis monikäyttötuote parhaasta päästä!

Kirjoittaja: Johanna Ronkainen