Keppisoppaa ja hiekkakakkuja

Julkaisemme innolla Hanna Skytän kirjoituksen, josta selviää mm. se, että kepeistä voi kehitellä kauneusruokaa!

Hiekkakakkuja rannalla ja Pau d'arcon ja männyntikusta asiaa – ja soppaakin! 

Australiassa asuessani taputtelin joka viikko hiekkakakkuja ystävättäreni lasten kanssa rannalla – ja usein myös ilman lapsia huomattuani hiekan ja kakku-mantrojen rauhoittavan vaikutuksen. Tänä kesänä virvoitin sielussani asuvan pienen hiekkakakkupaakarin taas eloon ja taikinoin asuntoni edessä olevalla rannalla kakkuja itsekseni. Touhuiluni hiekkakakkujen parissa viskasi virnistyksen monen ohikulkijan kasvoille ja välillä ajattelin jonkun heidän pian hälyyttävän valkotakkiset piipaa-miehet korjaamaan minut parempaan talteen. Mutta en antanut heidän hymistelynsä haitata touhujani, vaan annoin tukka tutisten innokkuudelleni vallan. 

Ja voi miten meditatiivista olikaan hokea ”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku” -mantraa mielessäni (niin – ääneen en sitä sentään uskaltanut vielä mumista...)! Jälkeenpäin miettiessäni tuon rauhoittavuuden alkuperää, muistui mieleeni japanilaiset, Zen-temppeleistä lähtöisin olevat ”kuivat puutarhat” eli 枯山水 karesansui. Näiden puutarhojen miniatyyrejä voi löytää myös monen feng shui:hin erikoistuneen kaupan valikoimista ja niitä haravoidessa luvataan mielen tyyntyvän. Itse olen myös kokenut saman rauhan vaellellessani erään hyvinvointiretriitin pihalle rakennetussa hiekkalabyrintissa.

Vaikka hiekkakakkuni loppujen lopuksi huuhtoutuivat merenherkuiksi rantaan lyövien aaltojen mukana, säilyi sisäinen lapsi ja kosketus luontoon vielä rannalta poistuessanikin. Erityisesti innostuin kepeistä, joita eteeni ikään kuin itsestään ilmaantui, huutaen tulla poimituksi. Keräsin keppejä – katajan, kuusen ja männyn oksia – ja kotona katselin niitä tiskipöydälläni pupillit laajentuneina. Mitä ihmettä noista valmistuisi? Jos olisin tajunnut kerätä myös käpyjä, olisin saanut ihanan käpyeläintarhan niistä aikaan, mutta nyt minulla oli vain kasa keppejä. Ajatukseni sinkoutuivat nyt elokuvateatterit valloittaneeseen Harry Potteriin, mutta trulliksi heittäiytymiseen kepit olivat liian pieniä.

Siispä kattilaan! Innoissani muistin, kuinka mänty, kuusi ja kataja ovat myös huikeita haudukeaineksia, joiden mineraalit ja hivenaineet ovat erityisen suotuisia kynsille, hiuksille ja iholle. Siis varsinaista kauneusruokaa! Lisäksi näiden eteeriset öljyt ovat hyväksi hengitysteille, joten nuuskuttelin keppien hautuessa innoissani niiden ihania tuoksuja. Lopuksi lisäsin vielä joukkoon ihanaa suomalaista koivunmahlaa Ruohonjuuren valikoimista ja varsinainen soppa oli valmis siirtämään terveyteni taas uudelle tasolle!

Samoin kuin hiekkakakut saivat mieleni siirtymään itämaihin, myös keppisoppa laittoi mieleni ajatusmatkalle. Kotimaisista oksista tehty, kehoa virvoittava juoma muistutti minua Etelä-Amerikkalaisesta Lapachosta, joka on paremmin erityisesti superfood- ja yrttipiireissä tunnetun Pau d'arcon (myös Pink Ipê, Tabebuia impetiginosa) kuoresta valmistettu hauduke. Lapachoa on käytetty etelä-amerikkalaisessa yrttitieteessä jo yli 1000 vuoden ajan. Sen käytön aloitti incoja edeltävä, Callawaya-heimo. Nykyisin Lapachoa tutkitaan sen mahdollisten antimikrobisten, antiviruksellisten ja sieni-, HIV-, syöpä-, hiiva-tautien estäjänä. U.S. National Cancer Insituten tutkimusten mukaan lapacho saattaa estää, pitkittää tai hoitaa syöpää, mutta tällöin annostusten olisi oltava runsas, jotta riittävät pitoisuudet veressä saavutettaisiin. Näin runsas käyttö puolestaan saattaa aiheuttaa anemiaa, ripulia, heikotusta ja pahoinvointia. Mikäli et kuitenkaan tarvitse syöpähoitoon riittäviä annostuksia, hyödyt valtavasti lapachon, eli Pau d'arcon maagisista immuniteettia kohottavista vaikutuksista. Lapachoa saat esimerkiksi Helsingistä TheHuoneelta, www.thehuone.com.

 Kesäisistä keppijuomista nautiskellen: Hanna

Keppisoppa

½ metriä jokaista seuraavaa: katajaa, mäntyä, kuusenoksia katkottuna 5-10 cm pätkiksi
10 l vettä
1,5 rkl himalajan vuorisuolaa tai Celtic Sea Salt -suolaa

Laita katkotut kepit ämpärin pohjalle ja kaada 10 litraa kiehuvaa vettä päälle. Sekoita sekaan suola ja anna seoksen seistä huoneenlämmössä 2 vrk. Siivilöi, pullota ja siirrä kylmään.

Teksti ja resepti: Hanna Skyttä