Mustikka on supermarja!

Julkaisemme ilolla ravintovalmentaja Jaakko Halmetojan innostavan ja informatiivisen tietopaketin mustikasta - tuosta metsiemme monipuolisesta supermarjasta. Lue ja arvosta!

Mustikka (Vaccinium myrtillus)  

Mustikka on 10-50 cm korkea kesävihanta varpu, joka pudottaa soikeat lehtensä talveksi. Mustikka kukkii toukokuusta heinäkuuhun ja marjoo heinäkuusta jopa lokakuulle kasvupaikasta riippuvasti. Marjominen riippuu suuresti ilmasto-olosuhteista: pölyttäjistä sekä alkukesän pakkasista. Kukat ovat kellomaisia sinertävän punaisia ja hallanarkoja. Pölytyksen suorittavat pääasiassa hyönteiset, mutta mustikka voi myös itsepölyttyä. Marjoissa voi olla jopa 40 siementä, mutta keskimäärin vain puolet näistä ovat elinkelpoisia. Mustikka lisääntyy pääasiassa suvuttomasti maarönsyjen avulla. Mustikka kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, lehtomaisissa metsissä ja korvissa. Pohjoisessa lajia tavataan myös kuivissa kangasmetsissä ja tunturikankailla. Mustikkaa on viljalti Pohjois-Euroopan ja Aasian boreaalisella ja etenkin subarktisella vyöhykkeellä. Mustikkaa tavataan myös Pohjois-Amerikassa. Mustikka on tuoreiden kangasmetsien ja kor pien laji kuusen ohella. Emäksisessä maaperässä mustikka ei viihdy, minkä vuoksi se puuttuu lehtokasvillisuudesta. Mustikka kasvaa yleisenä kaikkialla Suomessa sekä suuressa osassa muutakin Eurooppaa. Vaikka mustikka pudottaakin lehtensä talveksi, sitäkin voidaan pitää ikivihreänä varpuna, sillä vihreät varret kykenevät yhteyttämään lehdettöminä. Ilman lumisuojaa vihreät varret kuitenkin kuivuvat ja paleltuvat helposti. Kukkiva mustikka on hallanarka. Toinen satoa alentava tekijä on kukkimisajan sää: viileällä ilmalla kimalaiset ja mehiläiset eivät lennä eikä pölytys onnistu. Vaikka mustikka onkin varjoisten kuusikoiden kasvi, se tuottaa parhaat sadot valoisemmilla paikoilla. Mustikan marjat ovat tavallisesti sinertävänharmaan vahan peittämät. 

Mustikan sisältämät ravinteet ja bioaktiiviset ainesosat
(/100g tuoreita marjoja) mm:
- Energia: 33 kcal
- Proteiinit: 0.5%
- Hiilihydraatit: 6.4%
- Rasvat: 0.6%
- A-vitamiini (RE) 7,9 µg
- B1-vitamiini 0,03 mg
- B2-vitamiini 0,03 mg
- B3-vitamiini  0,6 mg
- B5-vitamiini  0,16 mg
- B6-vitamiini 0,06 mg
- C-vitamiini 44 mg
- E-vitamiini 1,88 mg
- H-vitamiini 1,1 µg
- Fosfori 20 mg
- Kalium 100 mg
- Kalsium 20 mg
- Koboltti <0,5 µg
- Kromi 2 µg
- Kupari 78 µg
- Magnesium 9,1 mg
- Mangaani 4,6 mg
- Molybdeeni <10 µg Pii 0,5 mg
- Rauta 0,56 mg
- Rikki 13 mg
- Sinkki 0,15 mg 

Mustikan marjoissa on hyvin vähän hedelmähappoja. Niissä on runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania, kuituja sekä flavonoideja. Ne ovat myös hyviä C-vitamiinin, magnesiumin ja kalsiumin lähteitä. Mustikan marjoissa on myös runsaasti sakkaroideja eli sokereita. Flavonoidit ovat antioksidantteja. Antioksidanttien uskotaan olevan monella tavalla hyödyllisiä ihmisen terveydelle, koska ne näyttävät ehkäisevän elimistön solujen hapettumisvaurioita. Laboratoriokokeissa antioksidanttien on todettu esimerkiksi hillitsevän mikrobien toimintaa, tulehdusreaktioita, veritulppia ja joidenkin syöpäkasvainten muodostumista. Marjoissa vaikuttavina aineina ovat orgaaniset hapot (n. 1 %, varsinkin omenahappo), tanniinityyppiset parkkiaineet (alle 10 %), katekiinityyppiset parkkiaineet (0.8-6.7 %), antosyaaniväriaineet (syanidiini, delfiniini, petunidiini, malvidiini), flavonoidit, pektiini, inverttisokerit, A- ja C-vitamiini, arbuti ini, hydrokinoni ja hivenaineet, varsinkin mangaani. Luonnonmustikalla on todettu olevan suurin antosyaniinipitoisuus 300-698 mg/100 g (Mazza ja Miniati 1993).

Mustikan siemenissä on 31 % rasvaöljyä, -linoleenihappoa ja öljyhappoa, runsaimmin linoleenihappoa, delfiniini-3-monoglykosidia sekä neljä antihistamiiniainetta (mm. 3,4-dihydroksikanelihappo).  

Mustikan lehdissä vaikuttavina aineina ovat orgaaniset hapot, hartsihappo, katekiinityyppiset parkkiaineet, neomyrtilliini, inuliini, oksaalihappo, leukoantosyaanit, flavonoidit, fenolikarbonihappo, arbutiini, hydrokinoni, mangaani, rauta ja kromi. Flavonoidit ovat luonnon solumetaboliitteja, jotka antavat kasveille niiden värin. Flavonoidit ovat useimmissa tapauksissa polyfenolisia yhdisteitä. Flavonoidit toimivat kasveissa värinhoukuttimina tai karkoittajina hyönteisille. Lisäksi ne suodattavat valoa suojaten kasvia UV-valolta. Karvaan makuisina flavonoidit suojelevat kasvia kasvinsyöjiltä. Tämän hetkisten tutkimustulosten perusteella flavonoideilla on tulehdusten ja allergian vastaisia vaikutuksia. Tiettyjen flavonoidien on todettu olevan vaikutuksiltaan myös antibakteerisia, antiviraalisia, antitromboottisia ja vaikuttavan vasodilatatoriseen aktiivisuuteen.  Mustikan lehdet sisältävät runsaasti flavonoideja sekä proantosyanidiineja (myrtilliinejä) ja mustikanlehtiä sekä koko varpua on pitkään käytetty rakkovaivojen, keuhkoputkentulehduksen ja sokeritaudin hoitoon. Mustikanlehtien sisältämä neomyrtilliiniä on insuliinin tavoin vaikuttava yhdiste ja muistan joskus lukeneeni melkoisen tutkimuksen, jossa koirilta oli poistettu haima kokonaan, mutta ne oli saatu pidettyä hengissä mustikanlehtiuutteen avulla. Vuonna 2009 Journal of Biological Chemistry -tiedelehdessä julkaistiin japanilaisselvitys, jonka mukaan mustikanlehdistä löytynyt polyfenolinen yhdiste toimii erinomaisesti C-hepatiittia vastaan. Mustikanversojen keräämiseen sopii hyvin rehevä, varjoisa ja vähän marjoja tuottava metsä. 

Mustikan lääkinnällisempi käyttö 

Sekä mustikan marjoilla että lehdillä on rohdosvaikutuksia. Niistä molemmista voidaan valmistaa keitettä, jota käytetään suuvetenä suun ja nielun tulehduksiin. Kuivattuja marjoja käytetään ripuli- ja suolistorohtona joko keitteenä tai muuna valmisteena. Erityisesti lasten ripulien hoitoon ne ovat suositeltavia. Tuoreet marjat ja niistä tehty mehu vaikuttavat ulostavasti ja parantavat ruuansulatusta sisältämänsä parkkihapon ansiosta. Mustikkamehu on myös hyvä lääke kuumepotilaille. Mustikan lehtien flavoneilla ja antosyanidiineilla on lievä verensokeria alentava vaikutus, ja niistä valmistettua teetä suositellaankin diabetesta sairastaville. Marjojen antosyanidiinien on eläinkokeissa todettu suojaavan verisuonistoa ja estävän turvotusta. Tuoreet ja kuivatut marjat sopisivatkin hyvin verisuonivaivoista ja verenkiertohäiriöistä kärsivien ruokavalioon. Mustikka sisältää runsaasti flavonoideja, joilla on myönteinen vai kutus ihmisen terveyteen. Mustikoiden sisältämä A-vitamiini parantaa hämäränäköä. 

Mustikan käytön hyödyt

- Erittäin korkea antioksidanttisuus ja hapetusstressiltä ehkäisevät ominaisuudet (Morazzoni, P. et al. Fitoterapia 67(1)1966, 3-29)
- Parantaa hiusverisuonten verenkiertoa (esimerkiksi C-vitamiinia ja pektiini pitävät alhaalla huonon LDL-kolesterolin tasoja) (Laplaud P. M. et al., 1997)
- Parantaa hämäränäköä ja alentaa silmänpainetta. Tämä on tiedetty pitkään ja esimerkiksi toisessa maailmansodassa lentäjille syötettiin säännöllisesti mustikoita hämäränäön parantamiseksi. (Bellevud, et al. Commun. Soe Fr. Physiolo. Med. Aeronaut Cosmonaut, 1988, 17)
- Edistää haavojen parantumista, parantaa sidekudoksen joustavuutta ja kollageenien rakennetta. Kollageenin merkitys mm. ihomme kunnolle on keskeinen ja nämä tekijät saattavatkin kiinnostaa varsinkin kaikkia naislukijoita. Yleisin sidekudosproteiinista löytyvä proteiini on kollageeni. Tosiasiassa kollageeni on yleisin proteiini nisäkkäillä. Se on myös pääkuitu ihossa, luissa, jänteissä, rustossa, verisuonissa ja hampaissa. Mustikan antosyanosideilla on etua kollageeneilla monilla tavoilla:
- Ne vahvistavat luonnollisia kollageenien ristisidoksia, joka muodostaa perustan sidekudokselle.
- Niiden antioksidantti-ominaisuudet suojaavat kollageenia- Tulehduksissa ne estävät leukosyyttien erittämiä entsyymejä, joka aiheuttaa kollageenin entsymaattista rakoilua.
- Ne tukevat kollageenin synteesiä ja stimuloivat kollageenikuitujen verkkomaisuutta. 

 Käytön haitat

- Mustikan lehdissä on oksaalihappoa, joten ne eivät ole parasta mahdollista ruokaa munuaistautisille.
- Mustikoiden syönnin jälkeen siniset suupielet saattavat aiheuttaa yleistä hilpeyttä ja paheksuntaa (muista katsoa peiliin) ;)

Kuinka käyttää?

Mustikan marjoissa on vain vähän hedelmähappoja, mistä syystä niiden säilyvyys on huono, ja ne on säilöttävä nopeasti. Jos ei halua käyttää sokeria tai säilöntäaineita, pakastaminen ja kuivaaminen ovat hyviä vaihtoehtoja. Marjoja voi syödä sellaisenaan ja käyttää esim. juomina, soseina, jälkiruokina, puuroina ja kuivattuina leivonnassa. Vähäisen happopitoisuutensa vuoksi marjat maistuvat makeilta, vaikka niissä on sokeria melko vähän. A-vitamiinia ja mangaania mustikoissa sen sijaan on runsaasti. Mustikanlehtitee on terveellistä. Mustikan väriainetta käytetään elintarvikkeiden, kuten lihan, leimaamiseen. Väriainetta käytetään myös pH :n ilmaisimena.