Media – Tiede – Ravitsemustieto

Viime syksynä nousi vahvasti esille, jopa isoissa medioissa, kriittiset katsaukset nykyiseen ravitsemukseen. Kritiikki kohdistui paitsi elintarvike teollisuuteen, myös virallisiin ravinto ja esim. kolesterolihoito suosituksiin.  Tässä artikkelissa on katsaus viime vuoteen ja sen antiin. Hyöty sinulle on oppia yhdistelemään tietoa ja näin parantamaan omia tuloksia ja pysymään terveenä.  Uskon että tärkeää on myös oppia suhtautumaan kriittisesti sekä median, että yksipuolisten tieteellisten tutkimusten informaatioarvoon. Et tuhlaa rahojasi etkä terveyttäsi.

 

Mediassa esille pääsee shokeeraamalla. Asian pitää olla jotenkin äärimmäinen, että sillä pääsee iltapäivälehden lööppeihin, tai televisioon. Ravinto- ja terveys tieteilijöiden on vaikea kilpailla näkyvyydestä Matti Nykäsen kanssa, mutta sekin onnistuu ainakin jollain tasolla. MOT dokumenteista, varsinkin rasvasta puhuttiin varmasti jokaisessa kahvipöydässä ja kuulin keskustelua aina raitiovaunuja myöten. Mats-Eric Nilssonin kirja Aitoa Ruokaa sai näkyvyyttä jopa Taloussanomissa. Tämä ehkä siksi että Nilsson on oikeasti vaikuttanut Ruotsissa. Hänen kirjojensa ansiosta Ruotsin elintarviketeollisuus on joutunut muuttamaan radikaalisti käytäntöjään kun ihmiset ovat alkaneet lukea tuoteselosteita eivätkä enää ostakaan ihan mitä sattuu.

Yksinkertaiset totuudet ja vanhat varmasti toimivat asiat eivät ylitä mediakynnystä ja koska ne eivät ole esillä kokoajan, niin saatamme unohtaa ne helposti. Mediaan pääsee esittämällä ajankohtaisesta aiheesta vetävän väitteen. Esim. kun joka paikassa puhuttiin näyttävästi että D-vitamiinia pitäisi syödä paljon enemmän, niin yksi lääkäri pääsi mediaan heittämällä kuumimpaan aikaan vastaväitteen: Liika D-vitamiini on vaarallista! Väite pitää tietenkin perustella jotenkin mutta pääasia että sinulla on yksi terävä aihe joka järkyttää.

 

No jos media toimii näin, niin onhan tiede kuitenkin meidän puolellamme, eikö…?

Itse asiassa tieteessä toimivat samat lait. Tieteelliset tutkimukset pitää saada julkaistuksi jossain arvokkaassa lehdessä muuten ne hautatuvat tuhansien muiden tutkimusten kanssa johonkin mappiin ö. Miten sitten valitaan, mikä tutkimus niistä tuhansista julkaistaan? Tietenkin jokin arvo sillä pitää olla, mutta aitoa arvoa on niin monella tutkimuksella, että kaikkia ei voida julkaista näyttävästi. Kuvaan astuu markkinointi. Suomessakin kävi ilmi että sikainfluenssarokotteen narkolepsia epäilyjä saatettiin pimittää pitkään, jotta tulokset saataisiin julkaistua arvokkaassa lehdessä. Jos ne julkaistaisiin jossain pienessä suomalaisessa lehdessä, niitä ei enää julkaista isoissa britti- tai jenkki lehdissä. Näin tiede toimii. Pekka Puskakin (Suomen terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja) pääsi aikoinaan suureen julkisuuteen kun hänen pohjoiskarjala projektin tuloksia julkaistiin oikein kansainvälisesti. Vaikka sydänkuolleisuus lähti laskuun jo kaksi vuotta ennen kyseistä projektia ja ilmeisesti vertailuryhmä Kuopiossa kuolleisuus laski vielä enemmän. Huomioimatta jätettiin myös tupakointi, liikunta ja kaupungistumisen aiheuttama stressi.

 

Miten olemme tulleet tähän päivään?

 

80-luvulle asti puhuttiin lähinnä hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista. Toki nämä keskustelut jatkuvat edelleen, etenkin rasva puhuttaa edelleen ja näyttäisi, että hiilihydraattikin on tekemässä uutta nousua. 90-luvulla keskusteluun nousivat omegat. Vähärasvaiset light tuotteet olivat jo lyöneet itsensä läpi (aspartaami tuli kauppoihin siinä 90-luvun alussa). Niitä löytyi joka kaupasta ja joka hyllystä. Vähärasvaisuus pelkästään ei enää ollut kilpailuetu, mutta kun tuotteeseen lisättiin vähän omega 3 rasvaa, niin johan taas myynti nousi. Myös kalaöljyn myynti on noussut hurjalla vauhdilla.

2000-luvulla uudeksi keskustelun aiheeksi nousi erityisesti antioksidantit ja kasvisterolit. Nythän kaikkiin margariineihin on lisätty kasvissteroleja ja antioksidantti lisäravinteet myyvät mukavasti. Lehdissä esitellään mikä hedelmä sisältää mitäkin antioksidanttia ja miten tämä vaikuttaa aina johonkin yhteen asiaan. Jokaisella vuosikymmenellä näyttää olevan joku päätrendi.

 

Entä nyt?

 

Miksi aina puhutaan yhdestä asiasta kerrallaan? Tämä on koko tieteen pohja. Ravinto ja terveystieteet ovat ”redukstionistisia” tieteitä, kuten kaikki muukin tiede lähtien Newtonin fysiikasta. Olipas hieno sana, mitäs se oikeastaan tarkoittaa? Lyhyesti se tarkoittaa että asiat pilkotaan osiin ja tutkitaan yhtä osaa kerrallaan. Esim. leivästä otetaan vaikka B3-vitamiini ja tutkitaan sitä, sitten huomataan että B3 toimii aivoissa serotoniin tuotannossa. Näin voidaan tehdä päätelmä että leipä on hyväksi aivojen serotoniinin tuotannolle koska se sisältää B3-vitamiinia. Siitä miten mikäkin leipälaji vaikuttaa verensokeriin tai mihinkään muuhun ei tarvitse mainita. Tämä on vähän sama kuin jos liikuntapuolella treenattaisiin koko 80-luku vain käsiä,  ysärillä jalkoja, 2000 luvulla trendinä selkä… Eihän se niin mene, aina on treenattava koko kehoa, tietenkin eri painotuksin riippuen tavoitteista ja geeneistämme eli syntymässä saadusta kehon muodosta. (tai onhan liikunnassa omat trendinsä myös J )

 

Olisiko 2011 vuoden anti se, että ravinnossakin alettaisiin ottaa huomioon kokonaisuuksia. Jotenkin ravinnossa on onnistuttu unohtamaan että asiat vaikuttavat toisiinsa. Sinä voit jo ottaa huomioon kokonaisuuksia ja yhteisvaikutuksia ja käyttää aikaasi enemmän sellaiseen informaation lukemiseen missä nämä otetaan huomioon tai ainakin lue ja pohdiskele asioita monilta eri kanteilta äläkä suoraan usko ketään. Varsinkin jos joku sanoo että tämä yksi asia on tärkein ja ratkaiseva niin ota rahapussistasi kiinni ja juokse karkuun! Seuraavassa viisi tiivistelmää ja johtopäätöstä syksyn kuumista aiheista.

 

Yhteisvaikutukset

 

Jaakko Halmptoja on tiivistäny tämän niin hyvin että lainataan Jaakkoa (voit lukea laaajemmin jaakon sivuilta artikkelin synergia)

”Esimerkiksi Liverpoolin Yliopiston tutkijat selvittivät neljän yleisesti käytetyn lisäaineen yhteisvaikutuksia. Kaksi vuotta kestäneessä tutkimuksessa hiirille annettiin neljää eri lisäainetta samoja määriä, mitä lasten verenkiertoon kulkeutuu tyypillisen välipalan tai juoman jälkeen. Tutkitut lisäaineet olivat keinotekoinen makeutusaine aspartaami (E951), aromivahventeena käytettävä natriumglutamaatti (E621), keinotekoinen atsoväri briljanttisininen (E133) sekä keinotekoinen väriaine kinoliinikeltainen (E104). Tutkijat raportoivat, että kun hiirten hermosolut altistuivat glutamaatille ja briljanttisiniselle tai aspartaamille ja kinoliinikeltaiselle, lisäaineet lopettivat hermosolujen kasvun ja häiritsivät hermoston normaalia viestintäsysteemiä. Vaikutus soluihin oli nelinkertainen glutamaatin ja briljanttisinisen yhteiskäytöllä ja jopa seitsenkertainen aspartaamin ja kinoliinikeltaisen yhteiskäytöllä.  Lisäaineilla on siis huomattavasti voimakkaampi vaikutus yhteiskäytössä, kuin yksittäin käytettynä. Turvallisuusrajat on asetettu yksittäiskäytön mukaan, vaikka lisäaineita käytetään jatkuvasti yhteiskäytössä. Ruoka-aineista tulee elimistöömme useita kymmeniä lisäaineita joka päivä.”

 

Lisäaineet siis vaikuttavat yhdessä pahemmin kuin erikseen. Lue siis tuoteselosteita ja valitse tuotteita missä on mahdollisimman lyhyt tuoteseloste ja vähiten E-koodeja. Suosi alkuperäisiä aitoja maustamattomia ruokia.

 

Rasvakeskustelu

 

Voita vai margariinia, oliivi- vai rypsiöljyä. Vaikka edelleen monet tahot suosittelevat margariineja niin viimeistään viime vuoden lopulla todistettiin että keinotekoisilla rasvoilla ei paranneta terveyttä. Keskustelua jatketaan tietenkin vielä, mutta selkeästi on osoitettu että margariinit kannattaa jo jättää hyllyyn. Yhtään tutkimusta ei ole löytynyt joka todistaisi voin pahaksi, mutta kannattaako silti ylen määrin syödä voita? Koko mediakeskustelu keskittyy taas lähinnä shokeeraamaan eikä oikeastaan ole antanut yhtään vastausta mitä oikein kannattaisi syödä. Tämä ehkä siksi että ei ole mitään yhtenäistä linjaa joka toimisi kaikilla. On paljon kansoja jotka ovat terveitä syöden kovia rasvoja ja on ihmisiä jotka ovat sairaita syöden kovia rasvoja. Rasva ei yksin selitä terveyttä ja koska tiede edelleen tutkii vain yhtä asiaa kerrallaan, niin se ei koskaan selitä tätä kokonaan.

 

Mitä sitten tiedämme? No ainakin sen että oliiviöljy ja avokado ovat kuin kiltit lapset. Ne eivät loista terveystutkimuksissa ihmeruokina, eikä kukaan parjaa niitä. Voi on vähän kuin luokan pahis toiset rakastaa toiset vihaa. Rypsi ja sen omega 3-sarjan ALA on vähän kuin prinsessa jolla yksi vahva aine, mutta muuten myös kyseenalaisia tapoja. Eli miten tämä lyhytketjuinen omega rasva oikeastaan käyttäytyy kehossa. Turvallista ja monella tapaa myös äärimmäisen hyödyllistä) on siis syödä oliiviöljyä ja avokadoa.

 

Sitten koviin rasvoihin. Alkuperäiskansoilla jotka syövät jopa useita kiloja lihaa kerrallaan ja juovat litroittain täysmaitoa päivässä ei ole sairauksia. Usein jätetään vain huomioimatta että heidän eläimensä laiduntavat vapaana ja syövät lähinnä ruohon (eivät viljaa, soijaa, maissia) ja he eivät pastöroi eivätkä homogenoi maitoa. Eli tämä viittaisi mielestäni siihen, että kannattaa ottaa huomioon ruuan kokonaislaatu. Kun syöt eläinrasvoja niin pyri syömään ne laadukkaista lähteistä kuten villikaloista, riistasta, luomuviljellyistä eläimistä.

(Luettavaa: Udo Erasmus, fats that heal fats that kill)

 

Kolesteroli

 

Miksi jo yli 660,000 suomalaista syö kolesterolilääkkeitä? Vielä 80 luvulla korkean kolesterolin raja arvo oli 6,5. Suomalaisten keskiarvo oli 5,5. Vuonna -89 raja-arvo laskettiin 5.0:aan. Eli kolesteroli ei ehkä olekaan noussut vaan raja-arvo on tippunut. Sydänkuolleisuus lähti laskuun jo 70-luvulla, silti lääkemyynti nousee yhä 50,000 käyttäjällä vuodessa. Iniössä syödään puolet vähemmän voita kun muualla suomessa ja käytetään eniten kevyitä maitotuotteita. Heidän kolesteroli on keskimäärin 7,3. Ai niin, Iniöläisten kuolleisuus on matalampi kuin mannersuomalsiten

 

Mitä siis näistä kaikista ristiriitaisuuksista voi päätellä?

Jos kolesterolisi on yli, 5 se on ihan ok.

Tärkeämpää on HDL ja LDL suhde, ei kokonaisluku

Kolesterolilääkkeet on kova bisnes, kannattaa olla tarkkana ja kerätä laajalti tietoa jos sinulle näitä lääkkeitä määrätään. Valmennuksissani olen onnistunut auttamaan ihmisiä tasoittamaan kolesterolinsa. Tämä ei tapahdu yhdellä poppakonstilla, mutta annan tässä muutaman vinkin. Pidä elimistö emäksisenä. Jätä keinotekoiset rasvat pois. Vältä sokereita kokonaan ja karsi myös suurin osa tärkkelyksestä. Suosi avokadoa ja oliiviöljyä. Luomukananmunia vois syödä vaikka paripäivässä.

(Luettavaa: Uffe Ravnskov, Kolesterolimyytti)

 

Elintarviketeollisuus  

 

Muistathan että elintarviketeollisuus on bisnes. Heidän tehtävä on tehdä rahaa. Kun tuotteen kylkeen laitetaan isolla ”runsaskuituinen” tai ”lisätty omega 3” tms. niin sen myynti nousee. Kauppojen etu on myös pitkä säilyvyys. Miksi raa’at kasvikset homehtuvat, mutta einekset säilyvät? Säilöntä aineet ja ravinteiden puute.. Nykyihmisen ruumis ei tahdo maatua hautuumaalla kun olemme niin täynnä säilöntä aineita. Nilsenin kirja kertoo, että mm. erään valmistajan jauhelihapihveissä on suuri määrä kanan nahkaa ja vaikka ne kiellettiin lailla, niin myynti jatkuu kaupoissa. Monet varmasti tuntevat myös pakurikäävän tarinan vanhentuneen lainsäädännön pauloissa. Evira siis kieltää suomalaisen pakurin myynnin elintarvikkeena, mutta venäläistä saa myydä… tämä ei tarkoita että venäläistä tms kannattaisi ostaa vaan edelleen järki mukana ja pakuriteetä vainb keittelemään.

 

Luin muuten syksyllä entisen vuokraemäntäni kuolin ilmoituksen. Hän veti kakkoleipää ja päällä 3 sentin kerros voita, paistoi lihansa voissa, kasvatti takapihalla kasvihuoneessa kasvinsa. Ei syönyt ”hömpötyksiä”… Asui yksin ja ennen eläkkeelle jäämistä johti todella suurta firmaa miehensä kuoleman jälkeen. Niin ja lähti suoraan kotoa 101 vuotiaana.

(Luettavaa Mats-Eric Nilsson, Petos lautasella ja aitoa ruokaa, sekä Michael Pollanin Oiken ruuan puolesta)

 

Lisäravinneteollisuus.

 

Lisäravinteet ovat bisnes siinä missä mitkä tahansa muutkin tuotteet. Markkinoilla on aivan loistavia tuotteita joista on paljon hyötyä. Lisäksi on myös paljon ilmaa. Miten valita mihin rahansa laittaa. Yleensä kannattaa miettiä kokonaisuutta. Vaikka jokin yksittäinen vitamiini vaikuttaa johonkin, niin sen yhden yletön lisääminen ei välttämättä ole kannattavaa sillä kaikki vitamiinit ovat tärkeitä. Jos on jokin mitattu puutostila, niin silloin on todella hyödyllistä ottaa yksittäisiä lisiä. Se millainen määrä mitäkin vitamiinia on optimaalinen määrä, vain luoja tietää, jos hänkään. D ja C vitamiinit ovat siitä mielenkiintoisia, että niillä näyttäisi olevan paljon hyötyjä. Varsinkin kun molemmat ovat todella halpoja, niin on helppo ottaa mahdolliset hyödyt käyttöön. Yleisesti vitamiini ja mineraalipuolella kannattanee käyttää mahdollisimman monipuolisia lisiä. Ja tietenkin miettiä ottaako synteettisesti valmistettuja jotka eivät ilmeisesti kovin hyvin imeydy vai uutteita jotka ovat suoraan luonnosta, eli luonnollisessa imeytyvässä muodossa. Mineraalipuolella on pakko mainita harmaa merisuola, siinä on kaikki ihmisen tuntemat mineraalit.

 

Toisena markkinoilla on paljon erilaisia boostereita ja stackeja. Lue näistä mieluummin tuoteselosteita kuin mainoslauseita. Jakaisin tuotteita kolmeen luokkaan:

1.       todennäköisesti rahan hukkaa

2.       en voi tietää

3.       todennäköisesti hyötyä

Jos jokin tuote on toiminut käytännössä usealla ihmisellä vuosien ajan ja ehkä löydät vielä joitain tutkimuksia sen puolesta niin sen voi päästää luokkaan 3 ja siihen voi ehkä sijoittaa euroja. Usein kun luet todella hienojen purkkien tuoteselosteita, niin ne ovat usein aika yksikertaisia: muutamat vitamiinit, vähän yrteistä erotettuja steroleja tai saponiineja ja joitain fytoravinteita. Nämä tietenkin saat paremmin syömällä alkuperäisiä kasveja ja aitoja ruokia joista ne ovat peräisin.

 

Jukka Harju

www.heoy.fi